Jokaisessa lähiössä on perinteisesti oma ostari - suuremmissa useitakin. Ostarit ovat kuitenkin muutoksen kourissa; monissa paikoissa pahasti rapistuneet kiinteistöt kaipaavat korjausta ja palvelut ovat karanneet suurempiin kauppakeskuksiin.
Mikä avuksi? Helsingin yliopiston tutkijan Pasi Mäenpään mielestä ostarien tasoa paikallisina palvelukeskuksina voidaan parantaa merkittävästi hyödyntämällä eri toimijoiden välistä synergiaa ja profiloimalla ne paikallisen yhteisön toimintakeskuksiksi. Avainkysymys Mäenpään mukaan on toimijuuden sekoittaminen ja uusien toimijaroolien synnyttäminen.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Ostarien kehittämisessä on tulevaisuudessa otettava huomioon eri näkökulmia ja lähtökohtia. On muistettava, että alueen asukkaat näkevät ostarin merkityksen kuitenkin eri tavalla kuin rakentajat ja kiinteistönomistajat. Kaupungillakin on tässä asiassa sanansa sanottavana.
Asuinalueiden kehittämisohjelmassa mukana olevassa Ostoskeskukset julkisina tiloina
-tutkimushankkeessa on pidetty työpajoja, joiden tulosten perusteella voidaan päätellä, että ostareiden kehittämisessä ei pitäisi katsoa vain ostareita itseään, vaan lähtökohtana ovat ympäristöalueen asukkaiden palvelutarpeet. Tilojen pitäisi tarjota vetovoimaisia palveluja asukkaille sekä kannattavuutta investoreille, rakentajille, omistajille sekä palveluntarjoajille. Vetovoimaisella ostarilla on myös riittävästi pysäköintitilaa.
Pasi Mäenpää näkee neljä mahdollista polkua toimivaan ostariin; pikkukauppakeskus, asukkaiden lähimarkkinat, kaupungin lähipalvelukeskus tai ”sekoitetun toimijuuden” polku. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja kaikki. Pitäisikö ostari kattaa? Kannattaisiko rakentaa asumista ostarin yhteyteen vaikkapa ylempiin kerroksiin? Varmaankin riippuu myös paljon asukkaiden aktiivisuudesta kyetäänkö lähimarkkina-ajatusta viemään eteenpäin. Päällimmäisenä kuitenkin ajatus, etteivät ostarit ole katoamassa suomalaisista lähiöistä.
Lue ihmeessä lisää ostareista ja kivijalkakaupoista Aalto yliopiston julkaisemasta ja Mervi Ilmosen toimittamasta Hyvät kaupat! -julkaisusta. Löydät Pasi Mäenpään artikkelin aiheesta alkaen sivulta 191. Kirja on saatavilla sähköisenä täältä
Terveisiä Pasille ja Satulle!
Ps.
Pakko myöntää, että minulle ostari on hyvin myönteinen sana - suorastaan juhlallinen. Vietin lapsuuden pienessä, harvaanasutussa maalaiskylässä, missä oli kaksikin kyläkauppaa. Tosi juhlaa kuitenkin oli, kun päästiin isovanhempien luokse Taavettiin, missä naapurissa oli ihan oikea ostari kioskeineen kaikkineen. Ajat muuttuvat ja vaatimukset kasvavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti