Espoon kaupunki ja Välittävät valittavat verkostot -hanke tiivistää yhteistyötä

Oli tosi mukavaa nähdä iloinen ja energinen pöydällinen tutkijoita ja kaupungin asuinalueiden johtava kehittäjä yhteisen pöydän ääressä ideoimassa uusia keinoja kehitettävien asuinalueiden asukkaiden aktivoimiseksi kehittämistyöhön sekä verkostomaisen yhteistyömallin levittämiseen. 

Otaniemen Laurean Välittävät Valittavat Verkostot -hanke on viime vuoden aikana aktiivisesti toimintatutkimuksen eri keinoin kerännyt tietoa haastattelemalla kymmeniä Espoon Suvelan, Kirkkojärven ja Espoon keskuksen asukkaita, kehittäjiä sekä kolmannen sektorin toimijoita. Tulokset ovat nyt selvillä ja vuosi 2014 aloitetaan Suvelan työpajasarjalla, jonka tavoitteena on saada aikaan pysyvä toimintamalli asukkaiden kehittämisideoiden keräämiseksi sekä äänen saamiseksi kuuluviin. Tutkimushankkeen resurssia vahvistetaan tälle vuodelle. Lisäksi tuloksista tiedotetaan paikallisessa sekä valtakunnan mediassa aktiivisesti.

Eri tahojen kohtaamisissa on tullut esille useiden yhteinen toive omasta asukastalosta Espooseen. Mietitäänkin, pitäisikö olla yksi suurempi ja monipuolisempi talo vai monta pienempää? Monen visioissa kuitenkin siintää monipuolinen asukkaita ja toimijoita kokoava asukastilakonsepti, missä asukkaiden toimintatilojen lisäksi löytyisi tilaa ainakin kolmannelle sektorille, kulttuurille, opetukselle, nuorisolle sekä innovatiiviselle työllistymiselle.

Asuinalueiden kehittämisohjelmassa 2013-2015 mukana oleva Laurean tutkimushanke Välittävät Valittavat Verkostot on oivallinen esimerkki siitä, miten tutkimushanke tukee Espoon kaupungin kehittämistoimia Espoon keskuksessa, Suvelassa sekä Kirkkojärvellä. Tietoa ja osaamista vaihdetaan yhteisten kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi.

Tästä on hyvä jatkaa!

Terveisiä: Soilelle, Kaijalle, Virpille, Anna-Leenalle, Ossille ja Hannulle Laureaan sekä tietenkin Kai Fogelholmille Espoon kaupungille

Ostarit uusiksi kumppanuustoiminnalla

Jokaisessa lähiössä on perinteisesti oma ostari - suuremmissa useitakin. Ostarit ovat kuitenkin muutoksen kourissa; monissa paikoissa pahasti rapistuneet kiinteistöt kaipaavat korjausta ja palvelut ovat karanneet suurempiin kauppakeskuksiin.

Mikä avuksi? Helsingin yliopiston tutkijan Pasi Mäenpään mielestä ostarien tasoa paikallisina palvelukeskuksina voidaan parantaa merkittävästi hyödyntämällä eri toimijoiden välistä synergiaa ja profiloimalla ne paikallisen yhteisön toimintakeskuksiksi. Avainkysymys Mäenpään mukaan on toimijuuden sekoittaminen ja uusien toimijaroolien synnyttäminen.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Ostarien kehittämisessä on tulevaisuudessa otettava huomioon eri näkökulmia ja lähtökohtia. On muistettava, että alueen asukkaat näkevät ostarin merkityksen kuitenkin eri tavalla kuin rakentajat ja kiinteistönomistajat. Kaupungillakin on tässä asiassa  sanansa sanottavana.

Asuinalueiden kehittämisohjelmassa mukana olevassa Ostoskeskukset julkisina tiloina

-tutkimushankkeessa on pidetty työpajoja, joiden tulosten perusteella voidaan päätellä, että ostareiden kehittämisessä ei pitäisi katsoa vain ostareita itseään, vaan lähtökohtana ovat ympäristöalueen asukkaiden palvelutarpeet. Tilojen pitäisi tarjota vetovoimaisia palveluja asukkaille sekä kannattavuutta investoreille, rakentajille, omistajille sekä palveluntarjoajille. Vetovoimaisella ostarilla on myös riittävästi pysäköintitilaa.

Pasi Mäenpää näkee neljä mahdollista polkua toimivaan ostariin; pikkukauppakeskus, asukkaiden lähimarkkinat, kaupungin lähipalvelukeskus tai ”sekoitetun toimijuuden” polku. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja kaikki. Pitäisikö ostari kattaa? Kannattaisiko rakentaa asumista ostarin yhteyteen vaikkapa ylempiin kerroksiin? Varmaankin riippuu myös paljon asukkaiden aktiivisuudesta kyetäänkö lähimarkkina-ajatusta viemään eteenpäin. Päällimmäisenä kuitenkin ajatus, etteivät ostarit ole katoamassa suomalaisista lähiöistä.

Lue ihmeessä lisää ostareista ja kivijalkakaupoista Aalto yliopiston julkaisemasta ja Mervi Ilmosen toimittamasta Hyvät kaupat! -julkaisusta. Löydät Pasi Mäenpään artikkelin aiheesta alkaen sivulta 191. Kirja on saatavilla sähköisenä täältä

Terveisiä Pasille ja Satulle!

Ps. 

Pakko myöntää, että minulle ostari on hyvin myönteinen sana - suorastaan juhlallinen. Vietin lapsuuden pienessä, harvaanasutussa maalaiskylässä, missä oli kaksikin kyläkauppaa. Tosi juhlaa kuitenkin oli, kun päästiin isovanhempien luokse Taavettiin, missä naapurissa oli ihan oikea ostari kioskeineen kaikkineen. Ajat muuttuvat ja vaatimukset kasvavat.